Kasvillisuus ilmaantui Suomeen uudelleen viimeisimmän jääkauden jälkeen noin 10 000 vuotta sitten, kun jäätiköt alkoivat viimein sulaa. Nykyisin maassa on yli 1200 juurikasvilajia, 800 sammallajia (lehtisammalta, maksasammalta, sarvisammalta, jne.) ja 1000 jäkälälajia. Kasvisto on sopeutunut hyvin Suomen vuodenaikojen vaihteleviin säihin, vaikkakin Etelä-Suomen kasvisto on laajempi. Suuressa osassa maata eniten on havupuita, pääosin mäntyjä ja kuusia (Siperian lehtikuusia, jalokuusia ja katajia on myös). Kuitenkin eteläisimmässä Suomessa on kesävihantavyöhyke, jonka puut ovat pääosin koivuja, pähkinäpuita, haapoja, vaahteroita, jalavia ja leppiä. Koivu on Suomen kansallispuu ja sitä löytyy kaikkialta maasta aina napapiiriä myöten. Mäntyä tavataan pohjoisessa asti, jossa sitä kasvaa sitkeämpien lajien, kuten kääpiöpajun ja arktisen kääpiökoivun seassa.

 

Vierailijat yleensä kokevat Suomen metsäisenä ja runsasjärvisenä maana, mutta pienellä tutkimuksella voi oppia paljon enemmän. Täällä on rekisteröity yli 1000 kukoistavaa kasvia. Metsät ja maaseutu houkuttelevat monia suomalaisia syksyisin, kun marjastus- ja sienestyskaudet ovat kiihkeimmillään. Luonnonvaraisia marjoja käytetään usein suomalaisissa ruoissa, ja marjastus on usein koko perheen ajanviete. Yleisimmät Suomessa poimittavat marjat ovat puolukka, mustikka, karpalo, paatsamanmarja, metsävadelma ja –mansikka, pihlajanmarja, mesimarja ja harvinainen lakka, josta maksetaan hyvin. Suomalaiset myös rakastavat metsäsieniään, mutta sienten kanssa täytyy olla poimiessaan todella varovainen: osa sienistä on myrkyllisiä, joten on poimittava vain niitä, jotka tunnistaa syötäviksi. Yleisimmät Suomessa poimittavat sienet ovat kelta- ja suppilovahvero, puna-, haapa- ja keltarousku, herkku- ja voitatti, lampaankääpä, tuoksuvalmuska, koivunpunikkitatti, ja kangastatti.