Kansalliseläin: ruskeakarhu

Karhuilla on keskeinen rooli suomalaisessa mytologiassa, mukaanlukien Suomen kansalliseepoksen, Kalevalan. Muinaiset suomalais-ugrilaiset kansat pitivät karhuja pelättyinä ja kunnioitettuina toteemieläiminä, ja suomalaiset näkevät karhun yhä usein ”metsän kuninkaana”.

 

Suomen laajoissa metsissä löntystelee noin 1500 ruskeakarhua (Ursusarctos), mutta ne varovat ihmisiä, ja harva suomalainen on kohdannut niitä luonnossa. Viime vuosina turvalliset ja varoen järjestetyt karhunkatseluretket karhujen esiintymäalueille Itä-Suomeen ovat kuitenkin mahdollistaneet sen, että monet suomalaiset ja ulkomaiset vierailijat ovat päässeet katsomaan näitä upeita luontokappaleita läheltä.

 

Muita eläimiä, jotka saivat kannatusta julkisessa kyselyssä, ovat metsästäjien suosikki, hirvi (Alcesalces), ja Saimaannorppa (Pusahispidasaimensis), joka on ainoastaan Suomessa esiintyvä uhanalainen makeanveden hylje.

 

Kansallislintu: laulujoutsen

Laulujoutsen (Gygnus cygnus) on kaunis, pohjoismainen, puhtaanvalkoinen villli joutsen, joka esiintyy Suomen kansanperinteessä ja kulttuurissa aina Kalevalasta Jean Sibeliuksen sävellyksiin.

 

1900-luvun alussa luonnonvarainen laulujoutsenkanta väheni huomattavasti, kunnes 1950-luvulla Suomessa pesi vähemmän kuin 20 paria. Joutsenkanta lisääntyi, kun joutsenesta tehtiin onnistuneesti juuri käynnistyneen Suomen luonnonsuojeluliikkeen keulakuva; nykyisin Suomessa on noin 6 000 laulujoutsenta. Keväisin palaavat laulujoutsenparvet hivelevät luonnonystävien silmiä ja korvia kautta maan.

 

Monissa tuotteissa suomalaisissa kaupoissa on lentävän joutsenen kuva symboloimassa pohjoismaista luonnonsuojeluhanketta tai uiva joutsen Suomessa tuotetun ruoan merkkinä. Suomalaisissa eurokolikoissa on laulujoutsenpari lentämässä Suomelle tyypillisen järvimaiseman yli.

 

Kansalliskasvi: kielo

Kielo (Convallariamajalis) valittiin Suomen kansalliskasviksi, koska sen viehättävät ja hyväntuoksuiset kukat ovat useimmille suomalaisille hyvin tuttuja. Nämä aistikkaat valkoisten, pienten kellojen muotoisten kukkien ryppäät, kukoistavat alkukesästä kosteissa metsissä, puistoissa ja puutarhoissa lähes kaikkialla maassa.

 

Monivuotiset kielot kasvavat niin runsaina, että lapset ja luonnonystävät poimivat niitä mielellään jättäen harvinaisemmat lajit sikseen, mutta on syytä muistaa, että kirkkaanpunaiset marjat, jotka koristavat niitä loppukesästä, ovat myrkyllisiä.

 

Kielot mainitaan usein suomalaisissa romanttisissa runoissa sekä iskelmäkappaleissa. Kielo on myös perinteinen tytön nimi, joka on jostain syystä usein annettu myös miellyttäville lehmille.

 

Kansallispuu: rauduskoivu

Voidaan ehkä sanoa, että silmiinpistävän valkoisine runkoineen, rehevine vihreine lehtineen ja sievästi roikkuvine oksineen rauduskoivu on Suomen metsien kaunein luonnonvarainen puu. Ei siis ollut yllätys, kun se julistettiin voittajaksi kansallispuun valintaäänestyksessä vuonna 1988.

 

Kautta aikain suomalaiset ovat perinteisesti käyttäneet koivuja monin muin tavoin kuin puutavaraksi. Niiden mahlasta saadaan terveellistä mineraalipitoista juomaa. Niiden rungoista on valmistettu kaikkea aina katoista koreihin, ja jopa kenkiä. Lisäksi tuoreimmat ja runsaslehtisimmät nuorten koivujen oksat sopivat parhaiten saunavihdoiksi.

 

Juhannuspäivänä monet suomalaiset laittavat kaksi rauduskoivun taimea kotinsa tai kesämökkinsä ovelle ikivanhaa perinnettä noudattaen. Lukuisissa suomalaisissa romanttisissa elokuvissa on kliseinen näky vaaleasta suomalaisneidosta nojaamassa hurmaavasti koivuun kuvankauniilla rannalla.

 

Kansalliskala: ahven

Tummine raitoineen ja kirkkaanpunaisine suomuineen ahven (Percafluviatilis) on ylivoimaisesti tunnetuin ja helposti tunnistettava Suomen vesissä esiintyvä kala. Jotkin hyvin tunnetut kalat viihtyvät vain suolaisemmissa merivesissä, villeissä joissa tai koskemattomissa arktisissa järvissä, mutta ahvenia, jotka eivät nirsoile, esiintyy runsaasti lammissa, järvissä, joissa ja rannikkovesissä kaikkialla Suomessa.

 

Näitä nälkäisiä vesipetoja voi kuka tahansa kalastaa tavallisella mato-ongella, jonka voi tehdä vaikka puunoksasta. Ammattikalastajat tosin troolaavat niitä ja käyvät niillä kauppaa varsin laajasti.

 

Tuoreita ahvenia näkee kaupoissa ja toreilla ympäri Suomea. Rasvassa tai uunissa paistetusta tai grillatusta ahvenesta saa makoisan aterian, ja perinteiset herkut kuten ahvenkeitto ja kalakukko ovat suosittuja monissa maaseutukunnissa.

 

Kansallishyönteinen: seitsenpistepirkko

Seitsenpistepirkko (Coccinellaseptempunctata) valittiin Suomea kuvastavaksi hyönteiseksi vuonna 1996 suositun eläintenystävien lehden äänestyksessä. Se on ihanteellinen valinta lisäämään mielenkiintoa hiipiviin ja ryömiviin luontokappaleisiin. Sen voi havaita helposti ja se on kaunis koristeellinen ötökkä, joka ei pure eikä pistä mutta jonka voi turvallisesti noukkia maasta tarkkailtavaksi.

 

Valinta epäilemättä perustuu vanhaan suomalaiseen lastenloruun, joka on tunnettu jo useiden sukupolvien ajan: ”Lennä, lennä, leppäkerttu, ison kiven juureen. Siellä sun isäs, äitis, keittää sulle hyvää puuroo.”

 

Värikkäät leppäkertut myös esiintyvät logossa, joka ilmentää luontoystävällistä suomalaista orgaanista tuotantoa.

 

Kansalliskivi: graniitti

Graniitti valittiin Suomen kansalliskiveksi Tiedekeskus Heurekan ja geologisen instituutin järjestämässä postikorttiäänestyksessä vuonna 1989. Muinaista, vähintään kaksi miljardia vuotta vanhaa punertavaa tai harmahtavaa kallioperää näkee lähes kaikkialla maassa.

 

Viehättävää ja kestävää graniittia näkee myös laajasti Suomen kaupunkien monumenteissa, veistoksissa ja julkisissa rakennuksissa. Hyvin tunnettuja graniittirakennuksia Helsingissä ovat eduskuntatalo, kansallismuseo, päärautatieasema, kansallisteatteri, Graniittitalon ostoskeskus ja tunnelmallinen Temppeliaukion kirkko, joka uppoaa pääkaupungin alla olevaan graniittikallioperään. Monet suomalaiset myös saavat viimeiselle leposijalleen perinteisen graniittihautakiven.